Emilia Olkanen

Silence will take over Finland today. Our country has been the scene of an immense tragedy, once again. This has happened before in the United States with a population of 300 million but in Finland - with a 60 times smaller population - twice within one year. Jokela school shooting with its nine victims last autumn was cited as the most severe act of violence in Finnish schools throughout the history. Today the similar event in Kauhajoki raises a lot of issues. “How is this possible” is probably a very common question in Finnish homes today.

Finland is quite a violent country when measuring domestic violence, and lately there has been a lot of discussion about the increasing aggression and societal sickness especially among the youth. Finland experienced a vast economical depression in the 1990s and budget cuts of that time can still be noted in the schools as well as in the health and mental care services. The estimates of young people outside the reach of education and labour are very high - in some sources even 100 thousand which would mean 2 % of the whole population and a very high percentage of the youth themselves. In addition to the Finnish tradition of taciturnity where fathers cannot even hug their sons and asking for help is not allowed we have started to enter a truely postmodernist and individualistic competition society. Nobody cares and despite the new virtual connections people are isolated, maybe more than ever before. More dense living has not guaranteed closer relationships.

And was something learned from the last time? The Jokela case was tackled too fast. The headlines shouted of the dangers of PC games and widely spread gun ownership, parents were blamed but no real openings were made. At some point the Finns started to be worried about the reputation of our country and angry comments were sent to the Times magazine. “This could have happened anywhere else.” Could it have? And does it matter if it could have? Something here seems to be very wrong, more than only the lack of health and mental health care services in schools and elsewhere. I wish this time there will be a broad discussion about the causes why we have ended here and how we can prevent this from happening in the future. About why people - especially the youth - are feeling worse all the time. Every individual from normal citizens to politicians and company managers should participate the discussion. Let’s not forget this and outsource it to the police.

The blog is occasionally written in English 

Läähpuuh. No niin. Nyt kaikki on koherenttia ja kivaa. Nämä sivut ovat melkein valmiit - tai ainakin riittävät vaalitarkoitukseen. Yllättävän kauan aikaa näiden väsäämiseen menikin. Poistin myös blogger-blogini, joten nyt lukukokemuksia täytyy yrittää saada aikaan enää yhdessä paikassa. Siistiä ja näppärää myös mahdollisille lukijoille. Yhdeltä tilaajalta ja kahdelta lukijalta meni nyt ehkä matto alta, mutta maa ei sentään tainnut järistä.

Bloggerissa kirjoittelin lähinnä englanniksi, täällä yritän vaihdella kieltä tilanteen mukaan. Tällä hetkellä aivosolujen hiirenhiljainen rapina viestittää, että paras pysytellä ensimmäisessä kotimaisessa. Olen tosiaan ensimmäistä kertaa ehdolla ja kuulun tyypilliseen rahattomien vihreiden joukkoon, joka yrittää päteä jollain muulla tavalla kuin pärställään bussin penkissä tai Aamulehdessä. Tähän mennessä toiminnassa mukana oleminen on ollut mukavaa, ja suosittelen vihreissä aktivoitumista muillekin.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena oli lähinnä todistaa ulkomaailmalle, että ehdokas on taas näppäimillä pitkän hiljaisuuden jälkeen. Rapina näyttää kuitenkin tältä erää hiljenneen, joten työnnän fiksumpaa kirjoitussessiota muutamalla päivällä lähitulevaisuuteen. Hyvää yötä ja pysy tuunattuna! Vai miten se meni.