Raitiotie on realismia
Jorma Pokkinen pohtii kronikassaan (AL 13.3.2011) Tampereen raitiotien hintaa ja kaipaa analyyseja. Kun TASE-liikennejärjestelmäsuunnitelmassa vuonna 2007 vertailtiin eri joukkoliikennejärjestelmävaihtoehtoja, esitettiin suosituksena katuverkossa kulkevaa raitiotietä. Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikennejärjestelmänä nähtiin bussien, lähijunaverkon ja raitiotien yhdistelmä. Pokkinen asettaakin nyt vastakkain seudun yhteistyöhankkeita.
Raitiotien hinnasta on arvioita ja tarkemmat selvitykset ensimmäisen vaiheen rakentamis- ja operointikustannuksista saadaan alustavassa yleissuunnitelmassa, joka on parhaillaan valmistelussa. Raitiotien kustannukset jakautuvat yli kymmenen vuoden ajalle. Vertailun vuoksi Tampereella kuluu autokatuverkon uudishankkeisiin noin 50 miljoonaa euroa joka vuosi. Pokkinen ottaa myös vaunut mukaan laskelmiinsa. On kuitenkin muistettava, että raidekaluston käyttöikä on nelinkertainen linja-autokalustoon verrattuna.
Pokkinen leimaa raitiotien vihreäksi haaveeksi. On totta, että vihreät ovat puhuneet raitiotiestä jo pitkään, mutta tällä hetkellä kannatusta on jo yli puoluerajojen ja suunnittelun tarkentuessa tiedot täsmentyvät. Realismia hankkeesta ei ole puuttunut missään vaiheessa. Yleisesti ottaen ratikka säästää energiaa ja vähentää päästöjä, sen käyttökulut ovat bussia pienemmät ja kapasiteetti suurempi. Raitiotie houkuttelee myös uusia joukkoliikenteen käyttäjiä.
Liikenne- ja viestintäministeriössä ymmärretään, että tällä hetkellä rahaa kuluu paljon epätehokkaisiin hankkeisiin. Uudet tiehankkeet lisäävät yksityisautoilua ja teiden kunnostustarvetta, kun taas joukkoliikenneinvestoinneilla lisätään tehokkuutta. Jatkossa hankkeita on tarkasteltava pidemmällä aikajänteellä ja priorisointi on tehtävä hyötynäkökulmasta. Rahoitukseen voidaan hakea uusia malleja ja raideliikenne on priorisoitava. Huhtikuun vaalit ratkaisevat politiikan suunnan.