Emilia Olkanen

Valtuustojen vääristyneestä ikä- ja sukupuolijakaumasta on tiedotettu taas paljon viime aikoina. Tänään Aamulehdessä esiteltiin Pirkanmaan valtuustojen kokoonpanoja ja aika hurjaltahan se näytti. Keski-ikäiset äijät jyräävät, Tampereella hieman vähemmän kuin pienissä pitäjissä. Tulevissa vaaleissa naisille povattiin kuitenkin jo paikkaenemmistöä Tampereella.

Ikä on siis varmaankin ongelmaisin tekijä. Millä saada nuoria äänestämään? Tai miten saada vanhempia ihmisiä luottamaan nuoriin ja antamaan heille äänensä? Nuorilla ehdokkailla on harvoin taskussaan markkinointipätäkkää ja näkyvyyttä on hankittava tekemällä paljon jalkatyötä. Esimerkiksi joukko meitä nuoria kuntavaaliehdokkaita eri puolueista järjesti perjantaina Pormestari 2020 -tempauksen keskustorilla. Ehdokkaiden kuvat teipattiin kaupungintalon kylkeen, kyltti laitettiin pystyyn ja kaupunkilaiset saivat äänestää meitä leikkimielisessä vaalissa. Kristillisdemokraattien Säde Johanna sai ensimmäisellä kierroksella hurjimman äänisaaliin, mutta vaali jatkuu vielä. Facebookissa voi käydä kannattamassa omaa ehdokastaan Pormestari 2020 -ryhmässä.

Oikea kuntavaaliäänestys alkaa keskiviikkona. Ensi viikolle onkin luvassa kiireitä ja vaalikampanja pitäisi rysäyttää täyteen vauhtiin. Keskustorin vaalimökeillä kannattaa käydä kiertelemässä ja tutustumassa ehdokkaisiin. Itse esiinnyn myös paneeleissa Tampereen yliopistolla ja Tampereen teknillisellä yliopistolla, lisätietoa tapaamismahdollisuuksista saat kalenteristani. Jos olet itse kiinnostunut puoluetoiminnasta, nyt on myös paras aika käydä kyselemässä lisää ehdokkailta ja muilta aktiiveilta. Tähän mennessä voin lämpimästi suositella toimintaa Vihreissä. Joku totesi löytäneensä Vihreistä henkisen kotinsa ja itse voisin ehkä sanoa samaa. Mukavia ihmisiä hyvällä asialla. Vihreiden kannatus näyttäisi myös olevan huikeassa nousussa. Rovaniemelläkin meille on povattu jo toiseksi eniten paikkoja heti Keskustan jälkeen. Ei muuta kuin äänestämään!

Silence will take over Finland today. Our country has been the scene of an immense tragedy, once again. This has happened before in the United States with a population of 300 million but in Finland - with a 60 times smaller population - twice within one year. Jokela school shooting with its nine victims last autumn was cited as the most severe act of violence in Finnish schools throughout the history. Today the similar event in Kauhajoki raises a lot of issues. “How is this possible” is probably a very common question in Finnish homes today.

Finland is quite a violent country when measuring domestic violence, and lately there has been a lot of discussion about the increasing aggression and societal sickness especially among the youth. Finland experienced a vast economical depression in the 1990s and budget cuts of that time can still be noted in the schools as well as in the health and mental care services. The estimates of young people outside the reach of education and labour are very high - in some sources even 100 thousand which would mean 2 % of the whole population and a very high percentage of the youth themselves. In addition to the Finnish tradition of taciturnity where fathers cannot even hug their sons and asking for help is not allowed we have started to enter a truely postmodernist and individualistic competition society. Nobody cares and despite the new virtual connections people are isolated, maybe more than ever before. More dense living has not guaranteed closer relationships.

And was something learned from the last time? The Jokela case was tackled too fast. The headlines shouted of the dangers of PC games and widely spread gun ownership, parents were blamed but no real openings were made. At some point the Finns started to be worried about the reputation of our country and angry comments were sent to the Times magazine. “This could have happened anywhere else.” Could it have? And does it matter if it could have? Something here seems to be very wrong, more than only the lack of health and mental health care services in schools and elsewhere. I wish this time there will be a broad discussion about the causes why we have ended here and how we can prevent this from happening in the future. About why people - especially the youth - are feeling worse all the time. Every individual from normal citizens to politicians and company managers should participate the discussion. Let’s not forget this and outsource it to the police.

The blog is occasionally written in English 

Läähpuuh. No niin. Nyt kaikki on koherenttia ja kivaa. Nämä sivut ovat melkein valmiit - tai ainakin riittävät vaalitarkoitukseen. Yllättävän kauan aikaa näiden väsäämiseen menikin. Poistin myös blogger-blogini, joten nyt lukukokemuksia täytyy yrittää saada aikaan enää yhdessä paikassa. Siistiä ja näppärää myös mahdollisille lukijoille. Yhdeltä tilaajalta ja kahdelta lukijalta meni nyt ehkä matto alta, mutta maa ei sentään tainnut järistä.

Bloggerissa kirjoittelin lähinnä englanniksi, täällä yritän vaihdella kieltä tilanteen mukaan. Tällä hetkellä aivosolujen hiirenhiljainen rapina viestittää, että paras pysytellä ensimmäisessä kotimaisessa. Olen tosiaan ensimmäistä kertaa ehdolla ja kuulun tyypilliseen rahattomien vihreiden joukkoon, joka yrittää päteä jollain muulla tavalla kuin pärställään bussin penkissä tai Aamulehdessä. Tähän mennessä toiminnassa mukana oleminen on ollut mukavaa, ja suosittelen vihreissä aktivoitumista muillekin.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena oli lähinnä todistaa ulkomaailmalle, että ehdokas on taas näppäimillä pitkän hiljaisuuden jälkeen. Rapina näyttää kuitenkin tältä erää hiljenneen, joten työnnän fiksumpaa kirjoitussessiota muutamalla päivällä lähitulevaisuuteen. Hyvää yötä ja pysy tuunattuna! Vai miten se meni.

Omat tuntemukseni Hämeenkadun pyöräkaistojen suhteen ovat hieman ailahdelleet. Ensin pidin pyöräkaistojen tuloa loistavana ajatuksena ja kirosin kokoomusvaltuutettu Axenin vastalauseita, kiemuraisten ja ahtaiden kaistojen tultua taas katselin niitä hieman skeptisesti väistellessäni kovaa väärään suuntaan ajelevia juuri ravintolasta pullahtaneita yöpyöräilijöitä. Olin varma, että uusien järjestelyjen myötä saadaan vain lisää vettä myllyyn Aamulehden keskustelupalstalle ja kaistavastustajien määrä sen kuin nousee.

Moron tämän viikkoinen kysely yllätti kuitenkin positiivisesti: 73,6 prosenttia 500 jalankulkijasta oli sitä mieltä, että pyöräkaistat saavat jäädä. Tämä on loistava erävoitto vuosikymmeniä jatkuneelle kaistakeskustelulle. Pyöräväylä ei ole nykymuodossaan täydellinen ja sen kehitykseen tulisikin panostaa, mutta hieno uutinen on, että kansalaismielipide on silti sen puolella. Nyt vain pyörät pyörimään!

Kerroimme viime viikolla hieman tietoa Suomesta berliiniläisessä seminaarissa. Meillä oli puhetta naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja siltä suojautumisesta kodin ulkopuolella, mutta kuten viime päivinä on tullut hyvin julki myös kotimaisessa mediassa, suomalaisilla naisilla on suuri riski joutua väkivallan kohteeksi erityisesti omassa kodissaan. Miehet taas keräävät kodin ulkopuolisen ikävän huomion ja vetävät puoleensa katunujakoita. Kerroimme myös suomalaisesta puukotuskulttuurista ja monien uhrien summittaisuudesta.

Ikävänä sattumana tarinamme saivat konkreettisen esimerkin vielä seminaarin aikana: Keravan satunnaisen puukotuksen, jossa nuoria olivat sekä uhri että puukottaja. Teon syyksi epäillään jälleen kerran psykiatrisen hoidon vähyyttä. Tuusulan koulusurman jälkeen alettiin puhua myös laman jälkeisistä budjettileikkauksista, joiden vuoksi koulujen terveydenhoitoon ja kuraattoripalveluihin kohdistuvat määrärahat ovat olleet viime vuosina reippaasti alimitoitettuja. Suomalaisten nuorten tyttöjen itsemurhista on keskusteltu viime aikoina YK:ssa asti ja nuorten pahoinvointi puhututtaa jatkuvasti mediassa.

Tampereen yliopistollinen keskussairaala on omalta osaltaan vastaamassa ongelmaan suunnittelemalla nuorten intensiiviyksikköä pahoista kriiseistä kärsiville nuorille, mikä tarkoittaisi esimerkiksi itsemurha-aikeita tai pahaa syömishäiriötä. Yksikköön on suunniteltu kuutta paikkaa. Riittääkö kyseinen määrä kuitenkaan vastaamaan kasvavaa kysyntää? Psykiatrisen hoidon pitäisi olla vasta hoito- ja ennaltaehkäisyketjun viimeinen linkki, mutta tämän ratkaisevan klikin puuttumisella on dramaattisimmat vaikutukset. Nuoriin panostamisen pitäisi olla itsestään selvyys - Visa yksistään ei avaa tulevaisuutta.